Mieli FM

  Aamukaljan rajattomuus Kun puhutaan moraalista, sorrutaan monesti vääntämään jostakin kosmisesta moraalista. Kaikkia ylläpitävästä koodistosta. Jostakin ihmistä suuremmasta. Itse en ole löytänyt kosmisen moraalin kirjaa. En ole löytänyt lakia, mikä määrittelisi hyvän ja pahan. Nämä kaikki on pitänyt itse kaivaa sisältäni. Olen ihminen joka voi hyvin ja huonosti. Minä tunnen hyvää ja pahaa. Vaikka ympäröivä yhteisömme määrittää myös sosiaalisten rajojemme koodistoa, jokainen joutuu silti lopulta itse ottamaan vastuun mitä asioista aidosti ajattelee ja tuntee. Jos hyvä ja paha on ollut kirkkaana tiedossa jo lapsena, hyvä niin. Se ei silti ole mikään rauhan tae, mikään kosminen elementti, joka suojelisi henkilöä kaikissa maailman tilanteissa. Jokainen meistä on erilainen, ja jokainen yhteisö on erilainen. Aamukaljan rajattomuus on minulle yksi moraalisääntö. Se on yksinkertainen. Minua ei kiinnosta paskaakaan otanko aamukaljan vai en. Ensinnäkin aamu on suhteellinen käsite, ja jossa

  Aika ja vapaa tahto. Yksi tieteen kiinnostavimmista kysymyksistä on, miksi meistä tuntuu siltä, että aika virtaa yhteen suuntaan? Tulevaisuuteen. Emme tiedä. Jos katsot huoneessasi touhuavaa ystävää, valolla kestää pari nanosekuntia saavuttaa aistisi. Käytännössä olet kaksi nanosekuntia menneisyydessä ystävästäsi. Teillä ei ole samaa yhteistä aikaa, vaikka niin sinä sen aistit. Jos välimatkanne olisi neljä valovuotta, olisit neljä vuotta ystävääsi jäljessä. Nykyhetkenne olisi erit. Ongelmana on, että silmämme eivät voi katsoa neljän valovuoden päähän, joten aistimme ei koskaan erota omaa aikaamme toisten ajasta. Aika on siis jotain hyvin mystistä. Kosmos on valtavan suuri. Emme edes ymmärrä kuinka suuri se on. Aistimme ovat rajoittuneet, joten koemme luonnollisena jatkumona kahden nanosekunnin viiveen, mutta neljän vuoden viive olisi jotain mitä emme kykenisi käsittämään. Aistimme eivät ymmärtäisi sitä tietoa, aivan kuten sormemme eivät kykene puhumaan silloin kuin ne ovat

  Minulla on pitkäaikainen tapa pelata kerran kuukaudessa 20e nettiarpoihin. Tein myös tänään niin. Yllättän huomasin tililläni suuren summan palautettuja vakuutusrahoja. Vaikka osasin odottaa rahoja, ja summa tilillä tuntui huikealta, eivät ne rehellisesti tuntuneet erityisen "jännittäviltä", eli sellaisilta, miltä olettaisin voitetun rahan tuntuvan. Laitoin vain rahat suoraan säästöön. Aloitin arpapelit ja hävisin tuttuun tapaan 15e. Minulle jäi kurja olo tappiosta. Pohdin miten mieleni toimi. Yleensä äkisti voitettuna pienikin summa olisi tuntunut paremmalta kuin vakuutusrahojen pitkällä aikavälillä kerrytetty suuri summa. Uskon, että arpapelin jännittävyys loi minulle harhaista mielikuvaa jostakin vapaammasta "extra-rahasta". Viisikymppiäkin olisi ollut makea summa voitettuna ja hyvä lisä tuntemuksena, vaikka sen suhde vakuutusrahoihin olisikin ollut moninkertaisesti pienempi. Puhutaan paljon, miten tällaiset läsnä olevat tuntemukset vaikuttavat päätöksiim

  Olen enenemissä määrin törmännyt kirjallisuuteen, jonka filosofinen pohja on samankaltaista kuin meillä Mieli FM:ssä. Niissäkään filosofia ei ole enää moraalia pohtivaa, eikä se tähtää mihinkään suurempaan hyvään. Malli on yhtä yksinkertaista kuin meillä. Vastataan arkiseen kysymykseen: koska jotakin on liikaa ja koska liian vähän. Yhteensattuma on oikeastaan tosi hassu. Kirjailijat ja ajattelijat, joita itse arvostan, ajattelevat samalla tavalla kuin minä. Ilman, että olisin edes lukenut niitä ensin! Mistä oma ajatteluni siis juontaa juurensa, jos se ei ole muilta opittua? Tarkastellaa!  Olen jo lapsena oivaltanut muutamia ihania seikkoja, jotka ovat auttaneet elämäni kriiseissä. Yhden opin jo todella pienenä. Se on aamun tunnelma, sen raukeus ja herkkä taipumus intuitioon. Opin, että aamut ovat joko luovaa aikaa tai potentiaalista ansaa. Herkistyneenä on altistunut niin hyvään kuin pahaankin. Ratkaisevaa on kuitenkin ollut ymmärrys, että vain ruokittu ajattelumalli kasvaa ja

  Syy ja seuraus - kausaliteetti arjen helpottajana. Erään tutkimuksen mukaan jalkansa murtanut henkilö on kahden vuoden kuluttua yhtä onnellinen kuin ennen jalan murtumista. Toinen tutkimus kertoo suuren rahasumman voittaneen henkilön olevan kahden vuoden kuluttua yhtä onnellinen kuin ennen voittoa. Loogisesti ajateltuna jalan murtumisen ja lottovoiton vaikutus onnellisuuteen on samat. Onko siis parempi tarkastella onnellisuutta subjektiivisena arkisena kokemuksena vai pitkäjänteisenä elämän mittarina? Vastaus on aika yksiselitteinen. Jos kysyt sitä juuri jalkansa murtaneelta, vastaus olisi haistatteleva. Jos kysyt sitä lottovoittajalta, hän säteilisi ja puhuisi mitä vain. Onnellisuus ei ole pikatien lähtöpaikka tai maali. Kaikilla on läpi elämän muuttuva käsitys onnesta. Jos kysyn sinulta, haluaisitko mieluummin lottovoiton vai murtuneen jalan, vastaisit suurella todennäköisyydellä lottovoittoa. Tämä kertoo mielemme toiminnasta. Meillä on taipumus uskotella onnen olevan jotakin

 Ongelmien luonne Mitä ongelma pitää sisällään? Ongelma on narratiivi. Henkilökohtainen kokemus elämän haasteissa. Ongelma on ristiriita tahdon ja vallitsevan tilanteen välillä. Ongelma käsitteenä. Jotkut puhuvat homoseksuaalisuuden olevan luonnotonta, ja näin pitävät homoseksuaalisuutta ongelmana. He asettavat lisääntymisen suuremmaksi luonnonmukaisuudeksi kuin vallitsevan tilanteen. Luonto ja luonnollinen on kuitenkin ihmisen itsensä luoma käsite, joka sisältää hänen koetusta elämästä ymmärtämänsä tarinan. Mikään kosminen laki ei määrää, että ihmisen pitää lisääntyä ja kiven ei pitäisi. Kaikki päättelymme on aivojemme tuotosta, ei luonnonlakia, luonnollisuutta. Uskontojen ja yhteisöjen kuten AA-kerhon yhtenä askeleena on antautuminen jumalalle. Antautuminen on siinä mielessä hyvä sana, koska silloin ihminen tunnistaa hetket, jolloin jokin vakiintunut käsite kuljettaa tunnepitoisesti ahdistavan liikaa. Jos kohtaamme ongelman, kuten hallitsemattomat tunteet, pakkomielteiset a

  Sattumanvaraisuudella on tärkeä rooli inhimillisessä kasvussamme. Jos kysyt itseltäsi miten tulla paremmaksi ihmiseksi, alat ehkä miettimään arkisia toimia, kuten kirjan lukemista, lenkkejä ja ruokavaliota. Filosofia puolestaan opettaa pohtimaan mitä on se paremmuus mihin tähtäämme. Se opettaa miksi edes teemme asioita. Vaihdan aika-ajoin ajatuksia ystävien ja kavereiden kanssa whatsapissa. Tämä tarjoaa näyttömän omaan itseeni. Kun saan viestin erilaisista maailmankatsomuksesta, itsessäni herää jotakin tutkivaa. Alan tunnustelemaan mitä koen, miten tulkitsen asioita ja mitä haluan viestittää takaisin. Syntyy peilejä jäsennellyistä maailmoista. Käytännössä opin mitä olen ihmisenä, mitä näen ihmisenä ja mitä ihmisenä haluan sanoa. Muut soveltavat sitä haluamallaan tavalla omiin tarkoitusperiinsä. Tieteellisessä maailmassa aika on vielä tieteellinen mysteeri, mutta subjektiivisesti se on hyvinkin ymmärrettävää. Jos haluamme ymmärtää paremmuutta, meidän täytyy ymmärtää niitä luovat i

  Miksi filosofia ei ole napannut suurempaa roolia julkisessa keskustelussa? Miksi ihminen janoaa enemmän draamaa, loukkauksia, haistattelua ja kaikkea sellaista mieltä stimuloivaa, joka ei oikeastaan tuo mitään erityistä lisää omaan arkiseen elämään? Julkisesti yksi arvo voittaa toisen. Omat arvosi jätetään sinun työksesi. En puhu arvolistoista joita teemme näyttääksemme hyvältä, vaan päätöksien syntymekanismeista. Kuinka arvokas minulle on viinillä tahrattu sohva, joka on nähnyt elämää? Tunnekiintymys sohvaan saa mieleni hakoteille menneisyyteen, ja rahallinen näkökulma saa eletyn elämän näyttämään huonolta asialta suhteutettuna sohvan nykyhintaan. Arvo muuttuu näkökulman mukana. Haluanko eroon sohvasta? Miten ja millä hinnalla? Sohvan tulevaisuudesta voisin vääntää myös. Koti, kierrätys vai kirppis? Mitä teen? Mikä olisi paras mahdollinen eli se arvokkain vaihtoehto omasta mielestäni? Vastaus oli itselleni helppo. Arvot olivat selkeät. Myydään pois jollakin hinnalla. En jää kii

  Onnistuminen Sanna Ukkolan viimeisin kolumni nuorison tynnyrissä kasvamisesta haastoi meidät keskustelemaan nykytilasta. Onko kaikki tänään sairasta ja moraalisesti väärin? On hyvin haastavaa sanoa missä kulkee terveen ja sairaan ihmisyyden raja. Ihmisen tulisi sietää asioita tiettyyn pisteeseen asti, mutta toisaalta on myös hyvä kysyä, mikä tuo piste on? Milloin ihmisyys on onnistuneinta, jos kaikki käytös tulkitaan yhä enenemissä määrin sairaana? Milloin alakulo muuttuu masennukseksi, ja itkeminen miehisyyden osoitukseksi? Rakastan alkoholismia sairautena sen filosofisen luonteen vuoksi. Herää kysymyksiä kuten: missä on sairaan juomisen ja suurkulutuksen raja? Onko ongelma määrissä vai säännönmukaisuuksissa? Mikä rooli elämän haasteilla on kaiken tämän kanssa? Mikä tekee alkoholinkäytöstä pahaa? Mitkä arkiset elementit muovaavat alkoholistin persoonaa? Eli käytännössä: mikä on tervettä inhimillistä käytöstä ja mikä sairasta? Millainen on onnistunut alkoholisti? Raitis? H

  Tiedän ihmisen olevan hyvin sokea toiminnalleen. Annan esimerkin. Olen ollut monta kertaa arkisessa keskustelussa, jossa minulle kerrotaan, että en voi tietää jostakin asiasta. Välillä sanotaan sen johtuvan iästäni, välillä jostakin muusta. Heti perään saan pitkän litania valitusta, tuskaa, maailmanpahuutta, ja ihan kaikkea. Lopulta joudun vain toteamaan, että minulta ei edes kysytty miten näen maailmaa. Ei kysytty mitä olen kokenut. Henkilö on vain päättäny todeta minun kokemusmaailmani itselleen kysymättä edes siitä. Hän on käytännössä luonut tilannekuvansa jättämällä olennaisen pois. Hän vertailee elämiämme uskaltamatta koko totuuteen. Ja vain sylkäisee pahan olonsa päälleni.  Tämä ei ole kosmisesti paha asia. Tämä ei ole moraalisesti huono asia. On itseasiassa hyvä, että näin tapahtuu, sillä voimme kaikki tehdä omat päätelmämme. Ennen kaikkea tämä kertoo paljon siitä sokeasta pisteestä, joka ihmisyydessä on. Ihmisyyden ilmiöstä. Automaattisista olettamuksista. Itsepintaisista t

  Hyvää uutta vuotta 2021! Ahdistus on ahdistava tunne. Vielä ahdistavammaksi sen tekee, kun ei tiedä mistä se johtuu. Mutta ei hätää, aina ei kuulukaan tietää. "En tiedä" on lopulta tosi hyvä arvoasetelma. Seesteisyys, onni, rakkaus ja varaus ovat tämän päivän esimerkkejä teollistumisen tuomista elämän arvoista. Ne kertovat siitä, miten yhteiskunnan tehostuminen synnyttää yhä enemmän valinnanvaraa ja pakottaa kasvavasti pohtimaan millaista elämää itse tahtoisimme elää. Vauraus ja tieto tuovat esiin myös moraalisia kysymyksiä kuten: onko jokin elämäntapa arvokkaampi kuin toinen? Käytännössä viimeisen 200-vuoden aikana meille on syntynyt yhä voimakkaampi kysymys olemisen tarkoituksesta. Ongelma tunnetaan nimeltä eksistentialistinen ahdistus. Onko rikkaus arvokkaampaa kuin onnellisuus? Sulkevatko nämä toisensa pois? Luovatko nämä toisensa? Miten olla seesteinen tai tehokas? Arvojen vaikutus meihin on edellä mainittua laajempaa ja arkisempaa. Annan esimerkin: koin tänä

  Elämän tarkoituksien pyörittäminen on aloittelevien filosofien mielipuuhaa. Tänään jos koskaan on siihen hyvä mahdollisuus. Toisaalta, olemme siihen myös pakotettuja.  Ilmiönä olemassaolon tarkoituksellisuus on varsin tuore, vain noin parisataa vuotta vanhaa. Sitä ennen tarkoitukset olivat lähinnä pragmaattisia tai perinteisiä, ns. selviämisoppaita. "sinä elät, mikäli elät oikein". Meitä tuki yhteisön kollektiivinen osaaminen ja sisäiset pelisäännöt. Ensimmäiset simpanssit eivät istuneet perseellään kivenpäälle pohtimassa oikeaa ja väärää, vaan luultavasti kipittivät eteenpäin viettiensä voimin. Uskon näin, koska järkevä simpanssi ei olisi ajatellut tämän päivän elämää suurimpana oikeana. Tässä me kuitenkin olemme. Pohtimassa oikeaa ja väärää. Etenemässä omien viettiemme varassa. Miettimässö, onko jotakin kosmista moraalia olemassa? Onko ylempää hyvää? Elämällä on se arvo, jonka ympäristö sattuu meille opetuksillaan antamaan. Joskus se oli vaeltamista puusta puuhun, k

  Elämän muutos – Liikunta  Minua pyydettiin kirjoittamaan liikunnan aloittamisesta, sekä jonkin verran elämän muutoksen aloittamisesta, näin uudenvuoden kunniaksi. En tiedä kuitenkaan mitä kirjoittaisin aiheesta. En pidä kuntoilun aloittamista itse isona asiana, jotta minulla olisi siitä jotain erikoista sanottavaa. Tiedostan tietenkin sen, että se ei välttämättä ole muille samanlainen kokemus kuin minulle. Itselleni liikunnan lisääminen lähti liikkeelle kävelyistä, joita aloin tekemään. Ei kovinkaan pitkiä kävelyitä naapurustossa, jossain vaiheessa halusin kokeilla vähän pidempiä lenkkejä, vähän kuin haastaakseni itseäni. Samalla tuli myös Pokemon Go ja pidemmän lenkin varrella oli Pokestoppeja, joten se houkutteli minua myös. (Olen suuri pokemon-fani.)  Suurin ongelmani tässä oli se, etten ollut vastuussa liikunnasta kenellekään. Jos en halunnut mennä, ei minun tarvinnut mennä, ja koska olen myös hyvin mukavuuden haluinen, monesti sohva kutsui minua enemmän kuin lenkkipolku. Suuri

  Mitä on herkkyys? Modernissa somesodankäynnissä herkkyyttä pidetään enemmän leimasimena kuin uhkana. Siitä on myös muodostunut kiistanalainen miehisyyden mittari. Herkkyydestä puhutaan olevan alkoholismille johdattavaa piirrettä. Taiteilijat ovat monesti herkkiä.  Mitä on tämä herkkyys? Ja miksi siihen liitetään niin usein itkeminen? Tänään kuulen satunnaisesti, kuinka herkkyyteen liitetään paljon voimakkaan tunteellisia piirteitä. Näitä ovat itkeminen, mielensä pahoittaminen ja kaikki sellainen, mitä ei pidetä tyypillisenä maskuliinisuuden arvona.  Maskuliinisuutena eli miehisyytenä pidetään enemmän tietynlaista kylmyyttä, voimakkuutta, lujuutta ja luotettavuutta. Ensimmäiseksi itselläni herää ajatus: miksi kenenkään ulkopuolisen pitäisi olla se, joka määrittelee miten ja millaisia tunteita kenenkin pitäisi kokea? Herkkyyttä on eriasteista ja sitä on kaikilla. Sen me tiedämme. Voidaan puhua tunteiden kokemisen voimakkuudesta, tai herkkyydestä muodostaa tunteita. Tunteet joko

  Onko maailma hyvä vai paha paikka? Tätä kysymystä ovat esittäneet monet filosofit läpi historian. Jos haluamme tietää onko maailma hyvä vai paha paikka, meidän täytyy asettua rooliin. Kenelle maailma olisi hyvä tai paha paikka? Historiallisesti maailma on täynnä ilmiöitä. Kun 1666-luvun Venäjällä tsaari Aleksei vaati alaisiaan tekemään kristinmerkin kolmella sormella kahden sijaan, 20 000 vanhauskoista konservatiivia linnoittautui koteihinsa ja tekivät polttoitsemurhan. Kaikki siksi, että he pelkäsivät lisäsormen johtavan tuhon. Ketä voimme syyttää? Järjestäytynyttä valtiota vai järjestäytynyttä uskontoa? Pelkoa tunteena? Ehkä kaikkia? Ehkä ei mitään näistä. Käsimerkki ei tarkoita kosmisella mittakaavalla mitään, mutta sille voidaan antaa mikä tahansa inhimillinen merkitys. Nyt lisäsormi herätti mielikuvan tuhosta. Voimme käyttää tilanteesta mitä tahansa sanoja: lojaaliutta, uskonvapautta, uskontoa, jumalaa, hallitsijaa, hyvää tai pahaa, voimme syyttää niitä kaikkia, mutta se e