Vertaileminen - ihmisen sanomat
Minua kiehtoo enemmän ihmisen sanoma, kuin sanat. Meillä kaikilla on jokin sanoma, ja se sanoma on aina keskeneräinen. Sanomamme on jotakin sellaista, mitä arkisella olemuksella ilmennämme. Oma keskeneräisyytemme herättää meissä mielikuvia ja vertailuja - jos kaikki kerran on keskeneräistä, mikä olisi täydellistä? Täydellisyys on symboli toivosta. Toivomme huomiselle jotakin. Haluamme huomisen olevan meille tietynlainen. Haluamme olla jotakin. Ehkä onnellisempia, taloudellisesti riippumattomia, ehkä toivomme luonnolle parempaa - se on jotakin. Toivo saa meidät ponnistelemaan. Ongelmaksi voi koitua elämästä liikapuristaminen. Alamme ehkä väkisin vääntämään tietynlaista elämää, alamme käyttäytyä tietyllä tavalla, jonka oikeutamme omilla toiveillamme. Lopulta uskomme sen olevan "osa meidän sisintä". Pahimmillaan uskomme sen olevan "suurta kosmista lakia". Mutta ne ovat vain meidän ajatuksia. Kun liikapuristamme elämästä, alamme elää toivon varassa, sen sijaan, että elä