Mieli FM

 PILLUMIEHEN TARINA Aamu heräili hentoon syksyiseen koittoonsa. Linja-auton tunnelma oli miehinen. Muutama kylmä kohteliaisuus vaihdettiin samalla, kun kyytiläiset soperteli tutuilleen kuinka hyvin heillä tänään menee. Ilmassa leijui jotakin poikkeuksellisen jännittävää.  Määränpään tarkoitus oli tarjota innoitusta. "Mä saan pillua just koska mä haluan" huudahti mies bussin vasta täyttyessä ammattikuljettajista. "Koittaisit sä Pekka saada ne työaikas kuntoon, saatana, eksä enää jaksa vai? Linjuri täyttyi ja nytkähti liikenteeseen. Tämä sai peräistuimella istuvalta vanhalta mieheltä lujaa arvostelua. "Jumalauta, nykien lähti, ei nää saatana nykyajan nuoret osaa edes ajaa".  Tästä syntyi pienehkö naurunremakka. Pian matkaa taitettiin syksyn keltaisessa maalaismaisemassa aina kohti etelän rekkamessuja. Edestä kuului vaimeaa valitusta nykynuorison tilasta, kun ovat tänään kaikki liian herkkiä kritiikille, eivätkä kestä sitä oikeaa menoa mitä entisaikoina oli paljon

 "En mä häntä päästä scoottaamaan. Ei se ole hänen juttunsa. Meillä on sellaset säännöt kotona, että puhelintakaan ei pelata maanantaista torstaihin." Valmentajaukko sanoi ja katsoi kirjaviin sukkakenkiinsä. "Ymmärrän. Mäkin rajoitan paljon muksujen pelaamista" parturiäijä vastaa "Niin, mut siis toi olis muuten jatkuvasti puhelimessa kiinni" valmentajaukko tiuskaisee ja osoittaa parturintuolissa istuvaa lastaan. Sitten hän jatkaa "Kato mäkään en voi pelata puhelimella, kun mulle tulis heti peliriippuvuus. Siks meillä on nää lajit mitä me harrastetaan. Niihin keskitytään." Parturiäijä ottaa napakan otteen lapsen päästä ja alkaa saksimaan hänen vaaleita hiuksiaan. "Se on hyvä, että näille on harrastuksia" parturiäijä vastaa päättäväisesti. "Että on aitoa ulkoliikuntaa eikä mitään vetkuttelua" "No pakkohan niitä on olla! Muuten lapset vaan pelais tietsikalla ja puhelimella eikä tekis mitään oikeeta. Meillä on aina keskiviikk

 Kissa, joka tarvitsi psykoterapiaa (novelli) Mies oli istunut jo tunnin aivan hiljaa. Vain kello äänteli yksinäisesti avaralla valkotapettiseinällä. Ikkunasta heijastavat viimeiset auringonsäteet katoilivat yksi toisensa jälkeen olemattomiin. Tuli pimeää. Mies nousee kankeasti ylös ja kävelee kissansa luokse. -Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Kaupungilla ei ollut taaskaan mitään uutta tarjottavaa. Samaa vaan. Markus paasasi juomisen vaaroista kuten ennenkin. Mikkoa se ei kiinnostanut. Hän on luultavasti illalla lähipubissa ryyppäämässä. -Miksi he elää noin? Miksi ensinnäkään paasata mistään alkoholista? Se on jokaisen oma asia miten sitä käyttää. Ärsyttää vaan. Mut ei se Mikkokaan kylmäks jätä. Hän vetää viinaa ihan liikaa ja sössii sitten asiansa. Kaikki on muka hauskaa. Tuskin on. Mieti nyt. Ei munkaan tarvii jatkuvasti juoda tai paasata mistään. Tarviitko sä muuten vettä lisää kippoon? Kissa kääntää väsyneen päänsä ja katsoo miestä. -Mä haen.  Mies nousee ylös ja poistuu hita