Kissa, joka tarvitsi psykoterapiaa (novelli)

 Kissa, joka tarvitsi psykoterapiaa (novelli)

Mies oli istunut jo tunnin aivan hiljaa. Vain kello äänteli yksinäisesti avaralla valkotapettiseinällä. Ikkunasta heijastavat viimeiset auringonsäteet katoilivat yksi toisensa jälkeen olemattomiin. Tuli pimeää.

Mies nousee kankeasti ylös ja kävelee kissansa luokse.

-Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Kaupungilla ei ollut taaskaan mitään uutta tarjottavaa. Samaa vaan. Markus paasasi juomisen vaaroista kuten ennenkin. Mikkoa se ei kiinnostanut. Hän on luultavasti illalla lähipubissa ryyppäämässä.

-Miksi he elää noin? Miksi ensinnäkään paasata mistään alkoholista? Se on jokaisen oma asia miten sitä käyttää. Ärsyttää vaan. Mut ei se Mikkokaan kylmäks jätä. Hän vetää viinaa ihan liikaa ja sössii sitten asiansa. Kaikki on muka hauskaa. Tuskin on. Mieti nyt. Ei munkaan tarvii jatkuvasti juoda tai paasata mistään. Tarviitko sä muuten vettä lisää kippoon?

Kissa kääntää väsyneen päänsä ja katsoo miestä.

-Mä haen. 

Mies nousee ylös ja poistuu hitain askelin keittiöön täyttämään vesikippoa. Kuluu aikaa. Lopulta hän tulee takaisin ja jatkaa.

-Kunnallispolitiikan mainoksetkin oli tosi ärsyttäviä. Tää kauppias Antti neuvoi mua, etten sais turhaan arvostella niitä, mutta on ne politiikot kyllä sellasia tekopyhiä paskoja, että mieltä riipii. Ovat olevinaan niin tärkeitä. Oikeasti ovat vain itsekkäitä narsisteja.

-Niin ja kahvilan kahvikin oli pahaa. Ennen ne sentään osas keittää sen oikein. Mä muistan kun Erkki oli pomona ja teki sumpit, se oli hyvää. Tää Antti on näitä nuoria kauppiaita. Kauhee kiire kokoajan. Mä en tiedä mitä litkua ne nykyään keittää, mutta pahaa se on.

Kissa käänsi päätään kohti seinää. Mies hämmentyi ja loi eläimeen pitkän tarkkailevan katseen. 

-Onko sulla kaikki hyvin? Näytät jotenkin nuutuneelta? Oletko masentunut? On tämä maailma kurjaks menny jos kissatkin masentuu. Meidän vahvojen tulisi jaksaa porskuttaa. Nykyään on niin paljon kaikkia ihme valittelijoita. Tämä maailma on vaan tämmönen paikka. Koita jaksaa. Vaikka pahemmaksi tää tuntuu menevän.

Mies jää kissan viereen istumaan ja tuijottaa ylös katon rajaa.

Tunnin kuluttua kissa kääntyy kyljelleen lattialle. Mies säikähtää. Hän kaivaa vanhasta puhelinluettelosta eläinlääkärin numeron ja soittaa siihen.

Eläinlääkäri ei vastaa, mutta ulko-ovelta kuuluu koputusta. Mies nousee ylös ja ottaa pari hidasta askelta avatakseen oven. Ulkona seisoo miehen ystävä. 

-Hei! Onko sulla kaikki kunnossa? En ole nähnyt sua kaupassa vähään aikaan. Viimeksikin olit tosi poissaoleva. Tulin piipahtamaan jos vaikka haluat jutella?

Mies ryhdistää äkisti selän suoraksi. Kuuluu naksahdus. Rintakehä pullistuu huvittavaan asentoon. 

-Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin. Tottakai. Mutta pelkään, että kissa saattaa olla huonossa jamassa. Se tarvii varmaan jonkinlaista terapiaa. Luulen, että se on masentunut maailman menosta tai jostakin. Se ei liiku.

Ystävä nyökkää ymmärtävästi ja tarjoaa miehelle valkoisen tabletin.

-Ota sinä se, se rauhoittaa. Kyllä me kissa saadaan kuntoon. Voimme viedä sen vaikka terapiaan.

Mies hämmentyy, mutta nielaisee tabletin, ottaa päälle lasin vettä, houkuttelee kissan kantokoppaan ja lähtee ystävänsä matkaan.

-Niin. Miten sulle sopisi, jos viedään kissa hetkeksi oikein hoitolaitokseen? Toki sille olisi parasta, että sinä yöpyisit sen kanssa? Näin sille ei tulisi niin yksinäistä oloa?

-Joo, se voisi olla hyvä idea. Se saisi levätä turvallisesti.

-Hyvä kuulla. Jep. Ja ai niin. Muistatko vielä Markuksen? Kuulin, että hän kuoli pari viikkoa sitten. Mulla on ikävä häntä. Hänestä oli suurta tukea vuosia sitten, kun kipuilin juomisen kanssa. Rauha hänelle!

Mies katsoi kantokoppaansa.

-Muistan kyllä. Taisimme juuri puhuakin hänestä. En muista milloin. Aika kuluu niin nopeasti. Rauha hänen muistolleen. Mutta voitko olla vähän hiljempaa? Kissani saattaa tulla surulliseksi. Se on vähän liian herkkä maailmalle.

Herättikö novelli ajatuksia? Tervetuloa keskustelemaan www.luontosalo.fi

Löydymme myös instagramista: Mielifm.fi