Alkoholismi ja hengellisyys skeida - saarelle vaan kaikki
Olen pohtinut paljon, mikä on oikea hetki kirjoittaa? Eilen, tänään vai huomenna? Kysymys on aina ajankohtainen. Onko nyt oikeaa hetki kirjoittaa? Pääni sanelee vastauksia puolesta ja vastaan. Hitto. En taaskaan tiedä, miten tässä näin kävi. Minä kirjoitan! Kulttuurissamme elää tietynlainen sankari-myytti ihannointi, eli usko, että ihmisten tulisi olla jotenkin sankarillisen valmiita, elämän konkareita. Ihmisen tulisi olla jotakin. Jotakin spesifiä. Lopulta keksitään jopa erilaisia vierasperäisiä käsitteitä mihin lokeroitua, ja sitten mahdollisesti loukkaannutaan, jos meidät nähdäänkin liian kapeasti. Tämä käytös on jo arkea. Koko homma on täysin paradoksaalista. Mutta näinhän sen tulee myös olla. Joskus alkoholistiakin vituttaa niin kovasti häneen kohdistuva ahdasmielisyys ja lokerointi, että hänen on vain pakko ottaa ryyppy. Joskus lootus asennossa istuva munkki vetää vitutuksessaan turpaan. Ihminen saattaa tohista niin kovasti oman olemuksen oikeutuksien ja oikeuksiensa perään, että