Mieli FM

  Oikeutta päihteille – on rasismia sulkea viina pois Olen ollut aiemmin voimakkaan alkoholimyönteinen ihminen, mutta raitistumisen jälkeen kriittisyyteni päihteisiin kasvoi. Oma elämänkatsomukseni on, että mikään osa meistä ei koskaan katoa pois, vaan uskon meidän rakentuvan kerroksittain. Siksi olen vieläkin osin alkoholimyönteinen ihminen. Ajatukseni pohjaa uskomukseen, että lapsuutemme ei katoa meistä ikinä mihinkään, vaan aikuisuus rakentuu vain sen päälle. Jos kiellämme lapsuutemme, jos meillä ei ole koskaan ollut tilaa kokea eheää lapsuutta, tai jos emme salli lapsenmielisyyttä aikuisuudessa, me alkaisimme rakentaa vain aikuisuutta aikuisuuden päälle. Aikuisuus on monesti pelkkää vastuuta ja tylsää suorittamista, joten lapsenomainen leikkimielisyys on siksi hyvä löytää sisältä, jostakin sielun sopukoista, koska se on perustavaa laatua oleva osa ihmisyyttä. Lapsuus tarjoaa lepoa. Mahdollisuutta tulla kannetuksi. Oma lapsenmielisyyteni tuo minun aikuisuuteeni svengiä, se tuo s

  Sota mielentilana Sota on historian saatossa määritelty kahden järjestäytyneen osapuolen väliseksi aseelliseksi konfliktiksi. Sotateoreetikko Carl Von Clausewitz määritteli 1800-luvulla sodan olevan poliittisen vuorovaikutuksen jatketta. Roomalainen poliitikko Cicero määritteli sodan valtioiden tai valtioiden osien kamppailuna, jossa käytetään väkivaltaa. Filosofi Thomas Hobbesin mukaan jokainen valtio on jatkuvasti potentiaalisessa sodassa muita valtioita vastaan. Hänen maalaama teoriansa esittää ”luonnontilaksi” eräänlaisen ”kaikkien sodan kaikkia vastaan”, ja että rauha olisi pelkkä pyrkimys mikä yhdistää ihmiset valtioiksi. On helppo hyväksyä sotatila, jos päättäjät tai kenraalit sen julistaa. On helppoa hyväksyä sotatila, jos näkee ympäröivän kurjuuden. On helppoa hyväksyä sotatila, jos sen varjolla taistelee ja puolustaa rajoja. Mutta mitä käsite ”sota” merkitsee ihmisen mielelle? Mitä sota on mielentilana? En puhu sotaveteraaneista, rintamalinjan psykologiasta tai kotirin

Kuinka paljon rakkautta on tarjolla? Kuinka paljon rakkautta on tarjolla? Kysymys herää maatessani uunin vieressä lattialla. Olen aina ollut kohtuu tarkka rahankäytöstäni, ja pohdin nakkeja katsellessa kävisinkö illalla kaupassa hakemasta kokista? Raha olisi pois tililtäni, mutta tarjoaisi pientä lisähyvää. Seuraava ajatus oli rakkaus. Miltä tililtä antamamme rakkaus on pois? Määritelmänä rakkaus on abstrakti ja monisyinen, ja siinä sen kauneus lopulta piileekin. Määritämme lopulta itse rakkautemme. Mutta lopultakaan rakkaus ei ole mistään pois. Elämä jatkuu aina. Ei ole tiliä rakkauteen, on vain oma pieni ymmärrys sen luonteesta. Pieni koskematon aavistus, mitä rakkaus meille lopulta edes tarkoittaa. Rakkaus on virtaus. Meillä on perustarpeet täytettäviksi, jotka pitävät meitä toimintakykyisinä. Arjessa keho sekä mieli viestii näistä perustarpeista ja vaatii niiden hoitamista. Kun ihminen rakastaa itseään, hänen elämänsä pyörii omien perustarpeiden täyttämisessä. Meissä on silti ikuin

  Meillä on vain ajatuksemme ja kehomme. Kun katsot edessäsi olevaa henkilöä, ymmärrät, että sinulla ei ole lopulta hänelle mitään muuta tarjottavaa, kuin ajatuksesi ja kehosi. Kaikki muu, materiaali, omaisuus, turva, huominen, kaikki on vietävissä pois yhdellä tarinalla. Ei tarvita kuin yksi hetki, ikävä puhelu, talousromahdus, tulipalo, ja kaikki on mennyttä. Sinulle jää vain kehosi ja ajatuksesi. Kun kuulet ikävän tarinan esimerkiksi kuolemasta tai omaisuutesi kadosta, oman mielesi piirtämä tarina on aina heti toinen. Olet aina kehosi ja tarinasi. Ajatuksissamme piirrämme tarinaa, mikä on omaisuuttamme ja miten näemme muut. Ajatuksemme kertovat ympäristömme sosiaalisista kuvioista ja meidän roolistamme siinä. Kuvio ei ole staattinen, vaan voimakkaasti elävä. Oma mielemme kertoo millainen perheemme on. Me uskomme piirtämäämme tarinaa sokeasti. Meillä on toki kyky kyseenalaistaa tuota sokeutta, mutta mielellä on aina runko, jokin pohjatarina, mihin kaikki uskomuksemme lopulta per