Tekstit

Alkoholismi - pelkotilat

Yksiä parhaimpia mittareita elämässäni on voimattomuus ja tuska. Sen voi kiteyttää yhteen lauseeseen. Mitä jos lapseni / rakkaitteni terveys pettää? Kaikki muu ympärilläni on pitkälti hifistelyä ja hienosäätöä. Itse rakastan puuhastella kynällä mielen ja maailmankatsomusten syövereissä. Rakastan kirjoittaa eri ilmiöistä ja punnita niiden kantavuutta. Jotkut esimerkiksi tuskastelee alkoholismin ja raittiuden dynamiikasta hirveän raivon partaalla. Heillä ei ole ammatillista taustaa, mutta heidän on silti pakko todentaa asia jotenkin mustavalkoisesti. Että raitistua voi vain yhdellä tavalla, tai että alkoholismi premissinä olisi tietyt kriteerit täyttävä tila. Tai että alkoholismi/raittius olisi jotenkin ylitsevuotavan pahaa. Heillä ei ole laajempaa näkemystä mitä kaikkea ihmismieli pitää sisällään, ja mihin kaikkialle mielen sopukoihin tuo kavala sairaus ulottaa juurensa. Jos olet itse alkoholisti, voin vain onnitella sinua. Olet matkalla oman mielen uumeniin. Sieltä löytää paljon, jos m
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkoholismi ja hengellisyys skeida - saarelle vaan kaikki

Olen pohtinut paljon, mikä on oikea hetki kirjoittaa? Eilen, tänään vai huomenna? Kysymys on aina ajankohtainen. Onko nyt oikeaa hetki kirjoittaa? Pääni sanelee vastauksia puolesta ja vastaan. Hitto. En taaskaan tiedä, miten tässä näin kävi. Minä kirjoitan! Kulttuurissamme elää tietynlainen sankari-myytti ihannointi, eli usko, että ihmisten tulisi olla jotenkin sankarillisen valmiita, elämän konkareita. Ihmisen tulisi olla jotakin. Jotakin spesifiä. Lopulta keksitään jopa erilaisia vierasperäisiä käsitteitä mihin lokeroitua, ja sitten mahdollisesti loukkaannutaan, jos meidät nähdäänkin liian kapeasti. Tämä käytös on jo arkea. Koko homma on täysin paradoksaalista. Mutta näinhän sen tulee myös olla. Joskus alkoholistiakin vituttaa niin kovasti häneen kohdistuva ahdasmielisyys ja lokerointi, että hänen on vain pakko ottaa ryyppy. Joskus lootus asennossa istuva munkki vetää vitutuksessaan turpaan. Ihminen saattaa tohista niin kovasti oman olemuksen oikeutuksien ja oikeuksiensa perään, että
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi kusipäille - pillumiehen tarina

 PILLUMIEHEN TARINA Aamu heräili hentoon syksyiseen koittoonsa. Linja-auton tunnelma oli miehinen. Muutama kylmä kohteliaisuus vaihdettiin samalla, kun kyytiläiset soperteli tutuilleen kuinka hyvin heillä tänään menee. Ilmassa leijui jotakin poikkeuksellisen jännittävää.  Määränpään tarkoitus oli tarjota innoitusta. "Mä saan pillua just koska mä haluan" huudahti mies bussin vasta täyttyessä ammattikuljettajista. "Koittaisit sä Pekka saada ne työaikas kuntoon, saatana, eksä enää jaksa vai? Linjuri täyttyi ja nytkähti liikenteeseen. Tämä sai peräistuimella istuvalta vanhalta mieheltä lujaa arvostelua. "Jumalauta, nykien lähti, ei nää saatana nykyajan nuoret osaa edes ajaa".  Tästä syntyi pienehkö naurunremakka. Pian matkaa taitettiin syksyn keltaisessa maalaismaisemassa aina kohti etelän rekkamessuja. Edestä kuului vaimeaa valitusta nykynuorison tilasta, kun ovat tänään kaikki liian herkkiä kritiikille, eivätkä kestä sitä oikeaa menoa mitä entisaikoina oli paljon
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi kusipäille - valmentajaukon tarina

 "En mä häntä päästä scoottaamaan. Ei se ole hänen juttunsa. Meillä on sellaset säännöt kotona, että puhelintakaan ei pelata maanantaista torstaihin." Valmentajaukko sanoi ja katsoi kirjaviin sukkakenkiinsä. "Ymmärrän. Mäkin rajoitan paljon muksujen pelaamista" parturiäijä vastaa "Niin, mut siis toi olis muuten jatkuvasti puhelimessa kiinni" valmentajaukko tiuskaisee ja osoittaa parturintuolissa istuvaa lastaan. Sitten hän jatkaa "Kato mäkään en voi pelata puhelimella, kun mulle tulis heti peliriippuvuus. Siks meillä on nää lajit mitä me harrastetaan. Niihin keskitytään." Parturiäijä ottaa napakan otteen lapsen päästä ja alkaa saksimaan hänen vaaleita hiuksiaan. "Se on hyvä, että näille on harrastuksia" parturiäijä vastaa päättäväisesti. "Että on aitoa ulkoliikuntaa eikä mitään vetkuttelua" "No pakkohan niitä on olla! Muuten lapset vaan pelais tietsikalla ja puhelimella eikä tekis mitään oikeeta. Meillä on aina keskiviikk
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kissa, joka tarvitsi psykoterapiaa (novelli)

 Kissa, joka tarvitsi psykoterapiaa (novelli) Mies oli istunut jo tunnin aivan hiljaa. Vain kello äänteli yksinäisesti avaralla valkotapettiseinällä. Ikkunasta heijastavat viimeiset auringonsäteet katoilivat yksi toisensa jälkeen olemattomiin. Tuli pimeää. Mies nousee kankeasti ylös ja kävelee kissansa luokse. -Mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää. Kaupungilla ei ollut taaskaan mitään uutta tarjottavaa. Samaa vaan. Markus paasasi juomisen vaaroista kuten ennenkin. Mikkoa se ei kiinnostanut. Hän on luultavasti illalla lähipubissa ryyppäämässä. -Miksi he elää noin? Miksi ensinnäkään paasata mistään alkoholista? Se on jokaisen oma asia miten sitä käyttää. Ärsyttää vaan. Mut ei se Mikkokaan kylmäks jätä. Hän vetää viinaa ihan liikaa ja sössii sitten asiansa. Kaikki on muka hauskaa. Tuskin on. Mieti nyt. Ei munkaan tarvii jatkuvasti juoda tai paasata mistään. Tarviitko sä muuten vettä lisää kippoon? Kissa kääntää väsyneen päänsä ja katsoo miestä. -Mä haen.  Mies nousee ylös ja poistuu hita
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vertaileminen - ihmisen sanomat

Minua kiehtoo enemmän ihmisen sanoma, kuin sanat. Meillä kaikilla on jokin sanoma, ja se sanoma on aina keskeneräinen. Sanomamme on jotakin sellaista, mitä arkisella olemuksella ilmennämme. Oma keskeneräisyytemme herättää meissä mielikuvia ja vertailuja - jos kaikki kerran on keskeneräistä, mikä olisi täydellistä? Täydellisyys on symboli toivosta. Toivomme huomiselle jotakin. Haluamme huomisen olevan meille tietynlainen. Haluamme olla jotakin. Ehkä onnellisempia, taloudellisesti riippumattomia, ehkä toivomme luonnolle parempaa - se on jotakin. Toivo saa meidät ponnistelemaan. Ongelmaksi voi koitua elämästä liikapuristaminen. Alamme ehkä väkisin vääntämään tietynlaista elämää, alamme käyttäytyä tietyllä tavalla, jonka oikeutamme omilla toiveillamme. Lopulta uskomme sen olevan "osa meidän sisintä". Pahimmillaan uskomme sen olevan "suurta kosmista lakia". Mutta ne ovat vain meidän ajatuksia. Kun liikapuristamme elämästä, alamme elää toivon varassa, sen sijaan, että elä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oikeutta päihteille - on rasismia sulkea viina pois

  Oikeutta päihteille – on rasismia sulkea viina pois Olen ollut aiemmin voimakkaan alkoholimyönteinen ihminen, mutta raitistumisen jälkeen kriittisyyteni päihteisiin kasvoi. Oma elämänkatsomukseni on, että mikään osa meistä ei koskaan katoa pois, vaan uskon meidän rakentuvan kerroksittain. Siksi olen vieläkin osin alkoholimyönteinen ihminen. Ajatukseni pohjaa uskomukseen, että lapsuutemme ei katoa meistä ikinä mihinkään, vaan aikuisuus rakentuu vain sen päälle. Jos kiellämme lapsuutemme, jos meillä ei ole koskaan ollut tilaa kokea eheää lapsuutta, tai jos emme salli lapsenmielisyyttä aikuisuudessa, me alkaisimme rakentaa vain aikuisuutta aikuisuuden päälle. Aikuisuus on monesti pelkkää vastuuta ja tylsää suorittamista, joten lapsenomainen leikkimielisyys on siksi hyvä löytää sisältä, jostakin sielun sopukoista, koska se on perustavaa laatua oleva osa ihmisyyttä. Lapsuus tarjoaa lepoa. Mahdollisuutta tulla kannetuksi. Oma lapsenmielisyyteni tuo minun aikuisuuteeni svengiä, se tuo s
Lähetä kommentti
Lue lisää