Moraali, muutos, ja miten sinusta ajatellaan

 

Tiedän ihmisen olevan hyvin sokea toiminnalleen. Annan esimerkin. Olen ollut monta kertaa arkisessa keskustelussa, jossa minulle kerrotaan, että en voi tietää jostakin asiasta. Välillä sanotaan sen johtuvan iästäni, välillä jostakin muusta. Heti perään saan pitkän litania valitusta, tuskaa, maailmanpahuutta, ja ihan kaikkea. Lopulta joudun vain toteamaan, että minulta ei edes kysytty miten näen maailmaa. Ei kysytty mitä olen kokenut. Henkilö on vain päättäny todeta minun kokemusmaailmani itselleen kysymättä edes siitä. Hän on käytännössä luonut tilannekuvansa jättämällä olennaisen pois. Hän vertailee elämiämme uskaltamatta koko totuuteen. Ja vain sylkäisee pahan olonsa päälleni.

 Tämä ei ole kosmisesti paha asia. Tämä ei ole moraalisesti huono asia. On itseasiassa hyvä, että näin tapahtuu, sillä voimme kaikki tehdä omat päätelmämme. Ennen kaikkea tämä kertoo paljon siitä sokeasta pisteestä, joka ihmisyydessä on. Ihmisyyden ilmiöstä. Automaattisista olettamuksista. Itsepintaisista toteamuksista. Sokeudesta.
Onko paha olo tällaisen toiminnan syy vai seuraus? Se on hyvä kysymys.


 

Alkoholista käydään herkemmin moraalista keskustelua kuin arvokeskustelua. Se on luultavasti luontevin tapa tarkastella asiaa. On helpompi sanoa, että juomisesta tykkää / ei tykkää, kun että siihen paneutuisi inhimillisenä ilmiönä. Käytännössä on hauskempaa juoda kun tylsistyä, tai on helpompaa paheksua sitä, kun ottaa järkevästi puheeksi. Moni osaa olla niin tuhottoman ärsyttävä alkoholimoraalinsa kanssa, ettei se edes johda mihinkään.

Kun sanon mielipiteeni, että jokainen voi ryypätä itsensä hautaan asti, saan paheksuntaa. Minusta saa välinpitämättömän kuvan. Toki minä olen välinpitämätön. Jos joku haluaa juoda itsensä hautaan, olkoon niin. Se on välinpitämättömyyttä. Huomioitavaa myös on, että monen aloittelevan alkoholistin lempilause kuuluu: ”minä saan tehdä mitä itse tykkään”. Asiassa ei ole kosmista oikean ja väärän moraalia vaan yksinkertainen kahtia jako. Yksi arvostaa juomistaan, toinen ei. Buddhalaisuudessakin kerrotaan, että elämä on kuoleman syy, joten kukin pedatkoon sellaisen tien mitä elämälleen haluaa tai voi. Me emme voi elää toistemme puolesta. Me emme voi punnita muille parempaa hyvää. Mutta voimme kuitenkin valottaa sitä hyvää mitä itse koemme.

Julkiset alkoholikeskustelut ovat vähän kuin pikkulasten opastusta: ”ole sitten kiltisti, saat juoda neljä olutta”. Mutta heti kun homma lipsahtaa viikon ränniksi, ihmisestä tulee yhteiskunnan silmissä paha. Mielestäni tässä olisi syytä aikuistua. Määrälaskelmat keskittyvät pitkälti kropan keskimääräiseen sietokykyyn, ei psykososiaalisiin vaikutuksiin tai elämän arvoihin. Yhteiskunnan mielestä ihminen on kiltti niin kauan kun se tekee miten sääntökirjoihin on kirjoitettu, mutta tuhma heti kun niitä sääntöjä rikkoo. Kosmisesti mitään sääntökirjaa ei kuitenkaan ole. Meillä jokaisella on henkisyyttä ja tarpeita, mutta vaikka kuinka tarkkailisi avaruuksiin ja ihmisyyden syvyyksiin, me emme löydä mitään kosmista merkintää hyvästä tai pahasta. Jokaisen löytää ne omista kerroksistaan. Sieltä hyvä ja paha lopulta kumpuavat. Viikon ränni voi olla hyvä asia, mikäli siitä oppii jotakin pysyvää. Jotakin, minkä arvo on korkea. 

Fyysisesti raskas päihteiden käyttö ei pääasiassa ole hyvä asia. Mieli ja keho kärsii.

Palataan alkuun. On helpompi sanoa jos ei tykkää toisen toiminnasta, kun paneutua syvälle ihmisyyteen. On helpompi paheksua tuhoavia asioista, kun pohtia mistä niiden juuret juontavat. Nämä ovat luontaista ensireaktiota arjessa. Saadaan oivallus: tästä minä tykkään / en tykkää. Silti ihminen pidemmän päälle tyytyy ei tykättyyn elämäänsä, kun tavoittelisi sopivampaa työtä, harrastusta, puolisoa, tervettä ystäväpiiriä tai fyysistä hyvinvointia. Ihminen päätyy mieluummin jopa toteamaan toisen elämästä omat johtopäätöksensä, kun kysyisi tältä mitä kuuluu? Tykkää / ei tykkää - mallin vaikutukset eivät lopulta ole kovin kauasnäköisiä. Me tarvitsemme syvyyttä ja kontrastia.

Meidän on helpompaa sopeutua pahaan ja tietämättömyyteen, kun tavoitella hyvää ja tietoa. Ihminen harhautuu herkästi kuvittelemaan, että hän olisi sitä mitä hänestä ajatellaan. Se on paskaa. Ihminen on sitä mitä hän tekee, ei sitä mitä hänestä ajatellaan. Me olemme samaan aikaan tykättyjä ja ei tykättyjä.
Ihminen on aina kusipää jos koet hänet kusipääksi. Ongelmia syntyy, jos vaadit kaikkien ajattelevan samalla tavalla aina. Silloin olet jumissa.

Hankalinta muutoksista tekee se, jos yhteisö tai yhteiskunta pitää toimintaamme pahana. Yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä arvoastelemia täytyy osata uhmata, mikäli oma hyvinvointi on tärkeä.
Ihminen mieluummin juo ja tuhoaa kehoaan, kun antaisi jonkun muun kertoa onko toiminta hänelle hyvästä tai pahasta. Ihminen mieluummin raivoaa sosiaalisessa mediassa, kun uskaltaa tehdä mitään konkreettista. Keskeisimpänä jokaisen tulisi löytää se oma ”hyvä”. Itsetunnon laahatessa maanpohjaa voi olla mahdotonta edes uskoa löytävänsä itselleen mitään ”hyvää”. Siksi on tähdellistä ymmärtää, että ne pienet muutokset päivittäisissä ajatuksissa muuttavat toimintaamme, ja pienet toiminnat arjessa muuttavat elämäämme. Pienistä puroista muodostuu virtaava joki.

Tee muutos, aloita mielellinen työ jo tänään.

-Joonas

Löydät meidät www.mielifm.fi
instagram: polkuja_ihmiseen