Ongelma ja sen luonne

 Ongelmien luonne

Mitä ongelma pitää sisällään?

Ongelma on narratiivi. Henkilökohtainen kokemus elämän haasteissa. Ongelma on ristiriita tahdon ja vallitsevan tilanteen välillä.

Ongelma käsitteenä.

Jotkut puhuvat homoseksuaalisuuden olevan luonnotonta, ja näin pitävät homoseksuaalisuutta ongelmana. He asettavat lisääntymisen suuremmaksi luonnonmukaisuudeksi kuin vallitsevan tilanteen. Luonto ja luonnollinen on kuitenkin ihmisen itsensä luoma käsite, joka sisältää hänen koetusta elämästä ymmärtämänsä tarinan. Mikään kosminen laki ei määrää, että ihmisen pitää lisääntyä ja kiven ei pitäisi. Kaikki päättelymme on aivojemme tuotosta, ei luonnonlakia, luonnollisuutta.

Uskontojen ja yhteisöjen kuten AA-kerhon yhtenä askeleena on antautuminen jumalalle. Antautuminen on siinä mielessä hyvä sana, koska silloin ihminen tunnistaa hetket, jolloin jokin vakiintunut käsite kuljettaa tunnepitoisesti ahdistavan liikaa. Jos kohtaamme ongelman, kuten hallitsemattomat tunteet, pakkomielteiset ajatukset tai itsetunnon romahtamisen, näemme, että se on vain subjektiivista eikä sen tarvitse johtaa mihinkään; antautuminen näyttää meidät itsemme suhteessa ongelmaan, eli sen, että meidän ei tarvitse olla yhtä ongelmiemme kanssa. Homoja vihaava saattaa löytää juurisyynsä kiukkuun, eikä enää keksi moraalista tarinaa siitä, miksi asioiden pitäisi olla kaikille yhdellä tietyllä tavalla. Sitä on antautuminen.

Joku saattaa ärsyyntyä homojen luonnollisuudesta niin paljon, että hän vangitsee päivittäisen ja rajallisen ajattelukapasiteettinsa oman tuntemuksensa puolustamiseen. Jotkut rakentavat asiasta jopa kokonaisia uskontoja, ideologioita tai poliittisia puolueita. Kaikki se on vain ihmismielen ja jumiutuneen ajattelun tulosta. Homous on yhtä luonnollista kuin fysiikan lait ihan siksikin, että se on olemassa. Kun törmää ohjeisiin missä kehotetaan jättämään iskostuneet uskomukset jumalan haltuun, sillä tarkoitetaan tätä ilmiötä. Jättämistä itseämme tuhoavat ajatuskehät omaan arvoonsa.

Buddhalaisuus on hyvä esimerkki ongelmien todellisesta luonteesta. Elämämme myrskyissä iskee välillä aaltoja. Suuria ja pieniä. Suuri aalto voi olla avioero (jonka tarina on pidempi ja syvempi) tai riita puolison kanssa (jonka tarina on lyhyempi ja näkemyksellisempi). Mikäli yrität välttää näitä aaltoja, ja pyrit nauttimaan vain tasaisesta kulusta, joudut väistämättä räpiköimään ja välttelemään elämässä lähes kaikkea. Mikään lepo ei ole todellista, jos aallot ovat jatkuvana pelkona. Tunteemme ovat tuo aallokko. Ne tuntuvat kehossa. Elävät hetken, mutta menevät kuitenkin ohi. Seesteisyys on kellumista tuossa aallokossa. Et voi säädellä merta (meistä jokainen tuntee asiat eri suuruisina) mutta voit pyrkiä ymmärtämään, että jokainen aalto on lopulta ohi menevää. Mikään tunne ei ole ikuinen. Elämäsi tapahtuu lopulta vain kehossasi.

Kun ymmärtää seesteisyyden merkityksen itselleen, ymmärtää myös aaltojen merkityksen. Samat tilanteet eivät johda aina samoihin tuntemuksiin jne. Joskus koet iloa jostakin, joskus kyllästymistä. Saatat jopa vihata rakastamiasi asioita. Elämä näyttyy tällöin samaan aikaan kaaottiselta ja järjestykseltä. Ja sitä me olemme. Erilaisia samassa maailmassa.

Mikä minä olen?

Nukuin tänään 9h. Tämän päivityksen kirjoittamiseen meni 15min. Sen ajattelua kesti myös noin vartin. Olenko ihmisenä siis 1/2.7 osaa nukkujaa ja 1/12 filosofia? Vai olenko vain Joonas tuntemuksineni?

Olen päätynyt tulokseen, että olen Joonas vain koska niin moni kutsuu minua sillä nimellä. Tunteeni nimeän itse. En hyväksy jos minua kutsutaan Juhaksi (mitä rakas kihlattuni aluksi teki). Enkä myöskään hyväksy jos minua kutsutaan kusipääksi, vaikka varmasti olen jonkun mielestä sitäkin.

Ongelma on tuntemus. Ongelmaratkaisu on tuntemuksen tasapainoitusta niin fyysisesti kuin ajattelullakin. Ongelmat eivät vaadi ylisuurta loppuratkaisua, eikä siihen edes pystyisi.

-Joonas

Löydät meidät www.mielifm.fi
instagram:polkuja_ihmiseen