Onnistuminen

 

Onnistuminen

Sanna Ukkolan viimeisin kolumni nuorison tynnyrissä kasvamisesta haastoi meidät keskustelemaan nykytilasta. Onko kaikki tänään sairasta ja moraalisesti väärin?

On hyvin haastavaa sanoa missä kulkee terveen ja sairaan ihmisyyden raja. Ihmisen tulisi sietää asioita tiettyyn pisteeseen asti, mutta toisaalta on myös hyvä kysyä, mikä tuo piste on?

Milloin ihmisyys on onnistuneinta, jos kaikki käytös tulkitaan yhä enenemissä määrin sairaana? Milloin alakulo muuttuu masennukseksi, ja itkeminen miehisyyden osoitukseksi?

Rakastan alkoholismia sairautena sen filosofisen luonteen vuoksi. Herää kysymyksiä kuten: missä on sairaan juomisen ja suurkulutuksen raja? Onko ongelma määrissä vai säännönmukaisuuksissa? Mikä rooli elämän haasteilla on kaiken tämän kanssa? Mikä tekee alkoholinkäytöstä pahaa? Mitkä arkiset elementit muovaavat alkoholistin persoonaa?
Eli käytännössä: mikä on tervettä inhimillistä käytöstä ja mikä sairasta?

Millainen on onnistunut alkoholisti? Raitis? Hyvätapainen? Menestynyt? Juova? Rappiollinen?

Ja lopuksikin. Se voi olla yhden päivän aikana näitä kaikkia.

Mitä siis on onnistuminen, kun mittarina toimii koko elämä?

En muista koskaan lukeneeni sellaisesta ajasta, jolloin kaikki oli hyvin ja ihminen synnitön. Jokaista aikakautta leimaa aina jokin pahuus. Tänäänkin pahalla on monta eri nimitystä, mutta lopultakin ne ovat vain pelkkiä käsitteitä. 
Arkielämässä jokainen saa/joutuu tekemään päätökset mikä on itselle hyvää tai pahaa.
Paradoksaalista kyllä, mitä syvemmin johonkin omaan uskomukseen, eli omaan hyvään tai pahaan, luottaa, sitä vaikeampi on sopeuttaa itseään ulkopuolisen tulkintoihin. Käytännössä omaan haitalliseen toimintaan voi sokeutua, ja sitä voi olla vaikea muuttaa. Voimme olla itsellemme petollisen pahoja. Ajaa pois sitä mitä haluamme tai tarvitsemme.

Luota vaistoihisi. Ja vaikka joku sanoisi toisin, niin luota vaistoihisi.
Onnistuminen ja epäonnistuminen ovat käsitteellistä. Se on tulkintaa. Eikä kukaan muu ole ylin jumala julistamaan puolestasi onnistumisia ja epäonnistumisia. Maailmassa tietoa on ääretön määrä, ja sen voi aina pyöritellä itseään tukevaksi tai itseään vastaan. Kaikesta voi ammentaa, kun tietää mihin katsoo.

Sana "alkoholisti" on äärettömän tärkeä sen moninaisuuden takia. Se sisältää molemmat, hyvän ja pahan. Sanassa piilee huonuuden nyanssia, että ihminen ymmärtää sairauden vaikutukset, ja hyvää, mikä tukee toipumista. Taika on samanlaista kun toteaisit itsellesi: "olenpa minä katkera", ja katkeruus katoaisi. Mikään ei silti poista katkeruuden fyysisiä mekanismeja.

Meistä tulee mitä ajattelemme. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos et koskaan hyppää uuteen, et myöskään löydä itsestäsi uutta. Et koskaan voi soveltaa itseäsi uudella tavalla.
Jos pyrit vain turvaan, olet selviytyjä. Jos uuteen, olet rohkea.
Jos ajattelet olevasi ainainen epäonnistuja, sinä epäonnistut aina. Jos haluat olla onnistuja, onnistut aina.

Mutta ymmärrä tämä: olet jokatapauksessa niitä kaikkea. Kyse on perspektiivistä.

Elämässä kukaan ei voi vakuuttaa, kannattaako elää viisi seuraava askelta eteenpäin, vai pelkästään heittäytyä hetkeen. Mutta ei hätää. Kehosi kyllä kertoo. Se on lopulta se, joka vastaa kokemuksistasi. Se myös lopullisesti säätää moraaliarvojasi. Nälkäinen ihminen on enemmän kusipää kuin kylläinen.

Mitä onnistuminen lopulta on? Kokonaisvaltainen voitto kaikista muista? Vääntöä somessa? Vai ne hetket, kun vaistoat olevasi oikealla asialla. Jotakin kaunista kehollista säätöä meissä on.

-Joonas

Löydät meidät www.mielifm.fi
instagram polkuja_ihmiseen