Seesteisyys keskitysleiriltä alkoholismiin, vakuutuksista arpajaisiin

 

Minulla on pitkäaikainen tapa pelata kerran kuukaudessa 20e nettiarpoihin. Tein myös tänään niin. Yllättän huomasin tililläni suuren summan palautettuja vakuutusrahoja. Vaikka osasin odottaa rahoja, ja summa tilillä tuntui huikealta, eivät ne rehellisesti tuntuneet erityisen "jännittäviltä", eli sellaisilta, miltä olettaisin voitetun rahan tuntuvan. Laitoin vain rahat suoraan säästöön.

Aloitin arpapelit ja hävisin tuttuun tapaan 15e. Minulle jäi kurja olo tappiosta.

Pohdin miten mieleni toimi. Yleensä äkisti voitettuna pienikin summa olisi tuntunut paremmalta kuin vakuutusrahojen pitkällä aikavälillä kerrytetty suuri summa. Uskon, että arpapelin jännittävyys loi minulle harhaista mielikuvaa jostakin vapaammasta "extra-rahasta". Viisikymppiäkin olisi ollut makea summa voitettuna ja hyvä lisä tuntemuksena, vaikka sen suhde vakuutusrahoihin olisikin ollut moninkertaisesti pienempi.

Puhutaan paljon, miten tällaiset läsnä olevat tuntemukset vaikuttavat päätöksiimme. Se on kuitenkin pelkkää kausaliteettia; syytä ja seurausta. Extra-raha kokemus tuntemuksena ei saa minua pelaamaan enemmän, joskin se luo lisäfiilistä elämään.

Kausaliteetti harvoin on niin johdonmukainen mitä se heti silleen antaa uskoa. Auchwichin kokenut juutalainen Eddie Jaku kirjoitti kirjan "maailman onnellisin mies". Pitäisikö tästä päätellä, että keskitysleirit tekevät ihmisen onnelliseksi? Ei todellakaan. Eihän alkoholismikaan tee ihmisestä raitista. Edes ymmärrys konteksteista tuskin tekee kenestäkään maailman onnellisinta ihmistä tai raitista. Ihan jo pääteltynä siitä, että 15e tappio suhteessa suureen vakuutusrahaan jättää olon hetkeksi ikäväksi, ei pysyvän onnelliseksi. Ja elämästä ei tappioitta selviä. Onnellisuus , tai ehkä pikemminkin seesteisyys, on jotakin monisyisempää.

Raitistuttuani lopetin jagkuvan pohdinnan pitkäjänteisyydestä ja kuuntelin yhä enemmän kehoani. Tällainen seesteisyyden polku pitää sisällään kaiken mitä olen, ja mielestäni se on suuri palkinto. Olen pientä pettymystä onnellisuuden tilassa. Merkille pantavaa tietysti on, että taustalla elävä onnellisuus ja seesteisyys vaatii omat rakennuspalikkansa, jotka ovat yhtälailla sidoksissa arkeen ja arkiseen toimintaani, mutta niidenkään luonne ei ole pakkomielteistä. Pitkän aikavälin tulostarkastelu voi olla yhtä pakkomielteistä kuin jatkuva oman kehonsa tarkkailu, joten ehkä ymmärrys huijaavasta kausaliteetin luonteesta onkin yksiä tärkeimpiä palasia seesteisyyden tiellä. Tai ehkä meidän täytyy vaan tajuta mitä sanat "pakko" ja "pakkomielteisyys" todella pitää sisällään.

Onko esimerkiksi tuntemus pakollista? Onko tuntemuksien kausaliteetti aina samaa? Ei ole. 

Arvojen ikuinen paradoksi on, että paha kääntyy hyväksi kun sitä kykenee tarkastelemaan vaistojen vastaisesti. Se ei kuitenkaan tee pahasta hyvää, vaan näyttää kuinka vähän pahuutta on hyvän keskellä - ei toisinpäin.

Maailmaa ei olisi, jos ihminen olisi itselleen ja muille luontoisasti tuhoava. Paha elää kaikissa, mutta harva tulee sen kanssa toimeen. Huonoiten ne, joita se toiminnassa ohjaa. Paha on jotain mitä näemme herkästi, mutta joka osataan järkeistää. Paha on lopulta kuluttava pitkäaikainen tuntemus mihin emme luontaisesti pyri. Vaikka järkeistäisimme maailman pahaksi paikaksi, teemme sen hyvää vasten. Hyvä ja paha elää meillä tuntemuksena, mutta kausaliteetti on järkeistämistä, päättelyä. Ja juuri tuo päättely voi olla todella pettävää.

Olisiko Eddie Jaku kirjoittanut kirjaa maailman onnellisimmasta ihmisestä ilman keskitysleirikokemusta? Entä kuinka paljon alkoholi on elämän aikana muovannut minua?
On olemassa polkuja joita ei voi itse päättää, mutta joiden lopputulos voi olla aivan toisenlainen mitä alkuun näyttää. Ennen kaikkea, kokemamme polut ovat aina erilaisempia kuin ennakkokäsitykset. Käsitteen onnellisuus, raittius ja akkoholismi alapuolelle voi vetää ranskalaisilla viivoilla vaikka ja mitä, eikä ne silti ole toisiaan poissulkevia. Sitä on syy- ja seuraus. Sitä on todellinen kausaliteetti. Sitä on mielenrauha.

- Joonas

Löydät meidät sivuilta www.mielifm.fi
instagram:polkuja_ihmiseen