Alkoholismi - uhka vai mahdollisuus?
Miksi filosofia kannattaa? Koska silloin elämään suhtautuu ymmärtämällä omia
moraalikäsityksiään. Filosofiaa alkoholistina sekä raittiina harrastaneena on
maailmankuvani molemmille avoin.
Kohtaamistilanteissa me luemme aina lauseiden takaa esiintyviä eleitä ja
painotuksia, joista voimme päätellä keskustelukumppanin tarkoitusperiä ja
reagointeja. Kun keskustelen ihmisten kanssa alkoholismista, on tunnelma
monesti kuin hautajaisissa, täysin riippumatta siitä, millainen suhde
henkilöllä itsellään olisi alkoholiin.
Suomessa ei jostain syystä suvaita alkoholismia eikä liioin raittiuttakaan.
Monet elävätkin omituisessa kohtuuden kuplassa olematta juuri kumpaakaan, mutta
omaten vahvan mielipiteen molemmista. Jokainen antakoot näille mielipiteille sen
arvon mitä ne ansaitsevat.
Kun keskustellaan alkoholismista, on hyvä puhua siitä, onko se elämää
rikastavaa vai kaventavaa alkoholismia?
Onko alkoholismi uhka vai mahdollisuus?
Tämä on todellinen kysymys. On helppoa antaa moraalisaarna raittiudesta tai
alkoholismista, mutta sekin olisi lopulta vain yksi näkemys muiden joukossa
tässä kosmisessa elämän äärettömyydessä. Itse koen surua nähdessäni juovan
alkoholistin, joka ei ymmärrä alkoholista syntynyttä masennustaan, ja minut
voidaan nähdä tuomitsevana persoonana mikäli alan puhua alkoholista, mikä on
tilanteeseen nähden viisasta. Käytännössä suruni nähdään moraalisesti
latautuneena elementtinä vain, koska puhun alkoholista ylipäänsä. Mikään ei
poista todellisuutta, että alkoholin kemiallinen sivuvaikutus on usein
masennus. Synkissä tilanteissa on siis aina järkevämpää puhua alkoholista kuin
jättää puhumatta.
Jos koen surua runsaasti juovaa henkilöä kohtaan, se kierosti nähdään myös
jonkinlaisena ”raittiuden moraalisena ylivertaisuutena”. Viimeistään
silloin jokaisen tulisi astua ulos ”kohtuuden kuplastaan” ja tarkastella asiaa
hieman kattavammin.
Taide ja luovuus on aina ollut itseäni lähellä.
Alkoholismi tarjoaa paljon mahdollisuuksia luovuuteen. Mitä
mielikuvitusrikkaampi henkilö on, sitä enemmän kapasiteettia käytetään oireiden
kuten masennuksen selättämiseen. Syntyy hurja kierre juopottelujen ja
luovuuksien maailmassa. Voisi harhautua kuvittelemaan, että asia olisi jotenkin
hienoa tai tavoittelemisen arvoista, mutta samalla unohdetaan masennuksen,
huonon olon ja arvottomuuden tunteet, eli alkoholin tosiasialliset
sivuvaikutukset. Paha todella on pahaa, eikä mitään romantisoitua. Käytännössä
runsaasti juova henkilö kokee paljon ylimääräistä pahaa elämässään, mikäli
antaa näiden kierteiden tapahtua.
Taiteilijalle vapaus tarkoittaa herkästi myös vapautta kaikista sisäisistä
ristiriidoista, kuten kyvystä rajoittaa alkoholinkäyttöä, mutta se on samalla
syy ja seuraus hänen toiminnalleen. Yksikään mielellinen ristiriita ei koskaan
katoa juomalla. Keho ja mieli eivät lähtökohtaisesti halua tulla myrkytetyksi,
joten ne estävät sitä hamaan loppuunsa asti. Paha olo ja mielelliset oireet
ovat yksi signaali väärälle suunnalle. Itseään kehittävä taiteilija oppii
ammentamaan ympäristöstään täysin ilman alkoholiakin, ja jos tätä kykyä ei ole,
eikä sitä tietoisesti harjoita, luovuus kuihtuu alkoholin myötä pois.
Taiteilijasta tulee itseään toistava raunio. Hyvät ja pahat elämänvaiheet
tapahtuvat kaikille alkoholinkäytöstä riippumatta, joten eväät luovuuteen on
jokaisella. Siksi on hyvä ymmärtää alkoholin todelliset ja täysin ylimääräiset
elämänhaitat mielelle ja keholle, olet sitten taiteilija tai et.
Jos sirkus pyörii alkoholin ympärillä, on todella kestettävä alkoholikeskeinen
sirkus kaikessa sen naurettavuudessaan. Jos elämää puolestaan tarkastelee
kirkkaasti siitä oppien, myös luovuus on sen mukaista. Juovalla alkoholistilla
on sellainen kipupiste mitä hän ei tiedä eikä siedä. Raittiuden myötä tämä
tulee esiin ja jälki on myös sen mukaista.
Onko alkoholismi uhka vai mahdollisuus? En tiedä. Jälkeenpäin se ainakin
opettaa ihmiselle paljon mielen toiminnasta, joten siksi sitä voisi kutsua myös
rikastavaksi asiaksi. Mutta on hyvin vaikea määritellä, milloin ihmisestä tulee
alkoholisti. Oma käännepisteeni oli kuin valheet olivat juuri alkamassa. Sain
oikeaa tietoa oikeaan aikaan, ja sain puhallettua peli poikki ilman sen
suurempia tuhoja. Juovana aikana opin elämästä ja itsestäni paljon, ja sain
paljon erilaisia kyvykkyyksiä, joista nautin tänäkin päivänä, mutta en koskaan
saa tietää, mitä mahdollisesti suljin itseltäni pois? Raittiuden myötä on myös
syntynyt kasvavaa kontrastia suhteessa juovaan aikaan. Alkoholismi vie lopulta
hautaan ja allekirjoitan tämän kyllä. Päihteiden mustaama maailma synkistää
elämänkatsomusta ja saa henkilön seuraamaan omia jälkiään ikuisuuteen asti.
Elämästä tulee vain hidasta kuolemaa, kun taas raittiuden myötä se on kasvavaa
uudestisyntymää. Tämä näkyy herkästi taiteessa, koska voin nyt ammentaa
paremmin molemmista suunnista.
Tänään koen elämäni hyväksi ja rikkaaksi eikä menneisyys paina. Olen sama mies
runsain kokemuksin, mutta tiedän, että olisin pystynyt parempaankin. Se taitaa
olla kuitenkin aika yleinen tunne elämästä vai mitä? On mahdotonta verrata
elettyä elämää asioihin, joista ei tiedä mitään. Siksi itse suosittelen
jokaiselle alkoholia runsaasti käyttävälle tutustumaan raittiiseen elämään.
Alkoholia en puolestani tahdo suositella kenellekään, koska koen ettei se ole
oikotie rikkaaseen elämään, ja en kaiken jälkeenkään koe sen tarjonneen mitään,
mitä en selvinpäin olisi voinut saada. Jos elämästä haluaa ammentaa paljon,
suosittelen taiteita, tieteitä ja filosofiaa. Elämistä! Ei mitään kemiallista
ratkaisua, jonka funktiona on lähinnä nopea hyvä olo ja vääristynyt mielikuvitusmaailma.
-Joonas
Löydät meidät sivuilta www.mielifm.fi
instagram:polkuja_ihmiseen
Kommentit
Lähetä kommentti