Alkoholismi - uhka vai mahdollisuus?

 

Miksi filosofia kannattaa? Koska silloin elämään suhtautuu ymmärtämällä omia moraalikäsityksiään. Filosofiaa alkoholistina sekä raittiina harrastaneena on maailmankuvani molemmille avoin.

Kohtaamistilanteissa me luemme aina lauseiden takaa esiintyviä eleitä ja painotuksia, joista voimme päätellä keskustelukumppanin tarkoitusperiä ja reagointeja. Kun keskustelen ihmisten kanssa alkoholismista, on tunnelma monesti kuin hautajaisissa, täysin riippumatta siitä, millainen suhde henkilöllä itsellään olisi alkoholiin.
Suomessa ei jostain syystä suvaita alkoholismia eikä liioin raittiuttakaan. Monet elävätkin omituisessa kohtuuden kuplassa olematta juuri kumpaakaan, mutta omaten vahvan mielipiteen molemmista. Jokainen antakoot näille mielipiteille sen arvon mitä ne ansaitsevat.

Kun keskustellaan alkoholismista, on hyvä puhua siitä, onko se elämää rikastavaa vai kaventavaa alkoholismia?

Onko alkoholismi uhka vai mahdollisuus?

Tämä on todellinen kysymys. On helppoa antaa moraalisaarna raittiudesta tai alkoholismista, mutta sekin olisi lopulta vain yksi näkemys muiden joukossa tässä kosmisessa elämän äärettömyydessä. Itse koen surua nähdessäni juovan alkoholistin, joka ei ymmärrä alkoholista syntynyttä masennustaan, ja minut voidaan nähdä tuomitsevana persoonana mikäli alan puhua alkoholista, mikä on tilanteeseen nähden viisasta. Käytännössä suruni nähdään moraalisesti latautuneena elementtinä vain, koska puhun alkoholista ylipäänsä. Mikään ei poista todellisuutta, että alkoholin kemiallinen sivuvaikutus on usein masennus. Synkissä tilanteissa on siis aina järkevämpää puhua alkoholista kuin jättää puhumatta. 
Jos koen surua runsaasti juovaa henkilöä kohtaan, se kierosti nähdään myös jonkinlaisena ”raittiuden moraalisena ylivertaisuutena”. Viimeistään silloin jokaisen tulisi astua ulos ”kohtuuden kuplastaan” ja tarkastella asiaa hieman kattavammin.

Taide ja luovuus on aina ollut itseäni lähellä.

Alkoholismi tarjoaa paljon mahdollisuuksia luovuuteen. Mitä mielikuvitusrikkaampi henkilö on, sitä enemmän kapasiteettia käytetään oireiden kuten masennuksen selättämiseen. Syntyy hurja kierre juopottelujen ja luovuuksien maailmassa. Voisi harhautua kuvittelemaan, että asia olisi jotenkin hienoa tai tavoittelemisen arvoista, mutta samalla unohdetaan masennuksen, huonon olon ja arvottomuuden tunteet, eli alkoholin tosiasialliset sivuvaikutukset. Paha todella on pahaa, eikä mitään romantisoitua. Käytännössä runsaasti juova henkilö kokee paljon ylimääräistä pahaa elämässään, mikäli antaa näiden kierteiden tapahtua. 

Taiteilijalle vapaus tarkoittaa herkästi myös vapautta kaikista sisäisistä ristiriidoista, kuten kyvystä rajoittaa alkoholinkäyttöä, mutta se on samalla syy ja seuraus hänen toiminnalleen. Yksikään mielellinen ristiriita ei koskaan katoa juomalla. Keho ja mieli eivät lähtökohtaisesti halua tulla myrkytetyksi, joten ne estävät sitä hamaan loppuunsa asti. Paha olo ja mielelliset oireet ovat yksi signaali väärälle suunnalle. Itseään kehittävä taiteilija oppii ammentamaan ympäristöstään täysin ilman alkoholiakin, ja jos tätä kykyä ei ole, eikä sitä tietoisesti harjoita, luovuus kuihtuu alkoholin myötä pois. Taiteilijasta tulee itseään toistava raunio. Hyvät ja pahat elämänvaiheet tapahtuvat kaikille alkoholinkäytöstä riippumatta, joten eväät luovuuteen on jokaisella. Siksi on hyvä ymmärtää alkoholin todelliset ja täysin ylimääräiset elämänhaitat mielelle ja keholle, olet sitten taiteilija tai et.

Jos sirkus pyörii alkoholin ympärillä, on todella kestettävä alkoholikeskeinen sirkus kaikessa sen naurettavuudessaan. Jos elämää puolestaan tarkastelee kirkkaasti siitä oppien, myös luovuus on sen mukaista. Juovalla alkoholistilla on sellainen kipupiste mitä hän ei tiedä eikä siedä. Raittiuden myötä tämä tulee esiin ja jälki on myös sen mukaista.

Onko alkoholismi uhka vai mahdollisuus? En tiedä. Jälkeenpäin se ainakin opettaa ihmiselle paljon mielen toiminnasta, joten siksi sitä voisi kutsua myös rikastavaksi asiaksi. Mutta on hyvin vaikea määritellä, milloin ihmisestä tulee alkoholisti. Oma käännepisteeni oli kuin valheet olivat juuri alkamassa. Sain oikeaa tietoa oikeaan aikaan, ja sain puhallettua peli poikki ilman sen suurempia tuhoja. Juovana aikana opin elämästä ja itsestäni paljon, ja sain paljon erilaisia kyvykkyyksiä, joista nautin tänäkin päivänä, mutta en koskaan saa tietää, mitä mahdollisesti suljin itseltäni pois? Raittiuden myötä on myös syntynyt kasvavaa kontrastia suhteessa juovaan aikaan. Alkoholismi vie lopulta hautaan ja allekirjoitan tämän kyllä. Päihteiden mustaama maailma synkistää elämänkatsomusta ja saa henkilön seuraamaan omia jälkiään ikuisuuteen asti. Elämästä tulee vain hidasta kuolemaa, kun taas raittiuden myötä se on kasvavaa uudestisyntymää. Tämä näkyy herkästi taiteessa, koska voin nyt ammentaa paremmin molemmista suunnista.

Tänään koen elämäni hyväksi ja rikkaaksi eikä menneisyys paina. Olen sama mies runsain kokemuksin, mutta tiedän, että olisin pystynyt parempaankin. Se taitaa olla kuitenkin aika yleinen tunne elämästä vai mitä? On mahdotonta verrata elettyä elämää asioihin, joista ei tiedä mitään. Siksi itse suosittelen jokaiselle alkoholia runsaasti käyttävälle tutustumaan raittiiseen elämään. Alkoholia en puolestani tahdo suositella kenellekään, koska koen ettei se ole oikotie rikkaaseen elämään, ja en kaiken jälkeenkään koe sen tarjonneen mitään, mitä en selvinpäin olisi voinut saada. Jos elämästä haluaa ammentaa paljon, suosittelen taiteita, tieteitä ja filosofiaa. Elämistä! Ei mitään kemiallista ratkaisua, jonka funktiona on lähinnä nopea hyvä olo ja vääristynyt mielikuvitusmaailma.

-Joonas

Löydät meidät sivuilta www.mielifm.fi
instagram:polkuja_ihmiseen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Liikunta ja sali - muutoksia elämään

Ongelma ja sen luonne

Oikeutta päihteille - on rasismia sulkea viina pois