Alkoholismi ja moraali - juomisen historiaa

 

Löytyykö yhteiskunnallinen moraali pullosta? Lyhyt katsaus suomalaisten alkoholitottumuksiin.
 

Vuonna 1866 Suomessa päätettiin kieltää paloviinan kotipoltto, koska Krimin sodassa oli tullut takkiin. Kiellon syynä ei ollut rangaistus tai moraali, vaan tuolloin ajateltiin, että verollinen alkoholi voisi olla ratkaisu sotavelkojen kuittaamiseen. Kansan alkoholinkäyttö arvioitiin kuitenkin pahasti väärin. 100% alkoholia kului vuositasolla vain noin 3 litraa per henkilö, joten talouden eheytymisen kannalta ryypättiin aivan liian vähän. 

Talonpoikaissääty oli kuitenkin vihastunut alkoholin kotipolton kieltämisestä, ja heti kun elinkeinovapauslaki koitti vuonna 1879, niin maanviljelijät veivät viinantuotanto-oikeuden niiltä, jotka olivat sen heiltä aluksi pois ottaneet. Lopputuloksena kukaan ei juuri enää ryypännyt. 1900-luvun alussa Suomessa olikin enää 6 kuntaa, joissa anniskeltiin olutta. Tilanne jatkui samana jotakuinkin keskioluen vapautumiseen asti. 

Kotipolton kieltämiseen vaikutti myös Kohtuuden ystävät niminen ryhmä, joka halusi ottaa verottoman eli ns ”pahan viinan” pois rahvaalta. Kotipolttoisesta paloviinasta levitettiin juoruja, että sitä juotettiin jopa vauvoille, ja että se pilaisi perheen onnen. Verolliset juotavat, kuten viinat ja viskit, olivat taas eheää, sivistynyttä ja onnea lisäävää nautintoa. Olutta ei edes mielletty alkoholijuomaksi. Alkoholin käytön moraalia käytettiin taloudellisen edun tavoittelemiseen. Mielikuva viinasta oli parempaa, mitä enemmän valtio hyötyi.

Pian kohtuuden ystävät kyllästyivät kokonaan viinaan ja tahtoivat kieltää sen muiltakin. Myös yleinen ilmapiiri kannatti alkoholin täyskieltoa. Alkoholi hiipui ulos trendeistä ja raittiutta alettiin pitää terveenä toimintana. Eduskunta oli pohtinut täyskiellon mahdollisuutta jo vuonna 1907, mutta Venäjän hallitus oli estänyt sen. He eivät käsittäneet, miksi Euroopan raittein kansa olisi tarvinnut kieltolakia. Siispä kieltolaki astui lopulta voimaan vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1917. Sodan aikana viinaa oli kulunut todella vähän, vain puoli litraa per henkilö vuodessa. Määrää on vaikea yhdistää moraaliin, koska ihminen vietti enemmän aikaa räjäyttäen toinen toistaan juoksuhautaan, kuin että olisi puhellut mukavia tuopin äärellä.

Sodan päätyttyä ja kieltolain vihdoin tullessa voimaan keksittiin viinan salakuljetus. Alkoholinkulutus nousi kahteen litraan per henkilö, eli samoihin lukemiin mitä ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kieltolaki oli maailmalla yleinen trendi, ja sitä harjoitettiin uutterasti mm Yhdysvalloissa ja Neuvostoliitossa. Kieltämisen vaikutus suomalaiseen alkoholitottumukseen oli melko neutraali. Nyt piti vain ryypätä piilossa. Tänäänkin elää kysymys: onko piilojuoppo moraalittomampi ihminen kuin näkyvä nautiskelija?

Kieltolaki päättyi 5.4.32 klo 10 osin 120 000 allekirjoittaneen naisen adressin vuoksi. Merkille pantavaa on, että naiset olivat myös aiemmin olleet kieltolain puolella, mutta koska se oli johtanut yhä kasvavaan rikollisuuteen ja yleisiin ongelmiin, oli mielenmuutoskin ymmärrettävä. Kieltolakia vastusti noin 60% naisista ja 70% miehistä. Moraalia ei siis voi yhdistää juomiseen tai sukupuoleen, vaan vaikutuksiin.
Alkoholinkäytön tullessa näkyväksi myös sen sivuvaikutukset kuten väkivaltaisuus oli helpompaa havaita ja valvoa.

Syntyi alkoholiliikkeet eli Alkot, jossa palvelu oli kurjaa. Alkoholia kuluttavaa ihmistä kohdeltiin epäilyttävänä olentona, ja pulloja piti osittain piilottaa, etteivät himot kasva. Samalla asiakkaista kilpailtiin salakuljettajien kanssa. Selkärankaisena moraali-ihmisenä pidettiin häntä, joka osti ryhdikkäästi pullonsa Alkosta, ja sieti huonon kohtelun sekä perässä seuraavan kyttäilyn.

Puhkesi toinen maailmansota ja viinakortit tulivat kentälle. Sillä oli kasvatuksellinen merkitys. Koska alkoholin käyttäjät olivat epäilyttäviä, ja heidän moraaliaansa vähintäänkin arvelluttava, pystyi valtio nyt yhdessä Alkon työntekijöiden kanssa vahtimaan viinankäyttöä tehokkaammin; jos henkilö ryyppäsi väärin, joutui hän puhutteluun, ja pahimmillaan viinakortti otettiin kokonaan pois. Alko värväsi jopa etsiviä tarkastajia, jotka tekivät laajamittaista tutkimustyötä jututtamalla talonmiehiä ja naapureita siitä, kuinka kännissä Alkon asiakkaat olivat olleet. Työ harvoin tuotti toivottua tulosta, ja lisäksi huomattiin, että niin rikkaat kuin köyhätkin olivat kulutustottumuksiltaan täysin samanlaisia. Paremmuuden tai huonommuuden moraalia ei alkoholista löytynyt vaikka kuinka etsi.

On hyvä esittää kysymys: millainen moraali ottaa tehtäväkseen varjostaa ja tuomita? Jos kala-allergikko ostaa kalaa, ja häntä seurataan, ja lopulta huomataan, että kalan vaikutus hänen käytökseensä ja kehoonsa on tuhoisaa, mutta että hän siitä huolimatta haluaa vain lisää kalaa, pitäisikö hänelle sanoa, että oletpas sinä typerä kala-allergikko? Miksi et käytä kalaa oikein? Siltä alkoholisairaus alkoholismi tuntuu ja sitä se on. Ihminen kutsuu itseään typeräksi ja ottaa vastaan myös muiden tuomion toiminnastaan, jolle kasvavasti sokaistuu.

Olut tuotiin maitokauppoihin vuonna 1969. Tätä edelsi Alkon pitkäaikainen ruikutus siitä, että kalja vei liikaa hyllytilaa. Nyt kun laki vihdoin salli keskioluen myynnin marketeissa, heräsi huoli ulkomaalaisien panimotuotteiden valtauksesta. Niinpä Suomen panimoliitto keksi lobata keskioluen hyväksi ja rennoksi perheaika-juomaksi. Alkoholi sai yhteiskunnan silmissä moraalisen perhearvon. Hyvän vanhempi kuvattiin olutta kohtuudella nauttivana ihmisenä. Nyt ihmiset, joilla oli geneettinen taipumus sairastua alkoholismiin, saivat syyn ja mahdollisuuden aloittaa kohtuukäyttönsä. On fiksua juoda kohtuudella, mutta sairastunut tekee sitä vuosien mittaan yhä vähemmän. Alkoholisti voi olla rikas ja ulkoisesti menestynyt liikemies, hän voi antaa vaikka minkälaisen ulkoisen kuvan itsestään, mutta sairautena alkoholismi on ikävä, ympäristöä tuhoava ja johtaa lopulta kuolemaan.

100% alkoholin kulutus per henkilö oli ennen keskioluen vapauttamista noin 4 litraa vuodessa. Mentäessä 1990-luvulle kulutus kasvoi elintason myötä noin 9 litraan. Liityttäessä EU:hun alkoholin tuonti helpottui ja viinaralli alkoi. Kulutus kasvoi jo 10 litraan per henkilö. Kun Viro vielä liittyi Euroopan Unioniin, alkoholitaudit ja alkoholimyrkytyksiin kuolleiden lukumäärät kasvoivat nopeasti. Vieläkään ei tosin löydetty tosiasiallista juomisen moraalia tai sen puutetta. Oli vain markkinoinnin luoma mielikuvitusmaailma miltä kohtuukäyttö voisi näyttää. Pahimmillaan viinankäyttö ylsi 12.7 litraan, joten se oli 3.5 kertaistunut 40 vuodessa. Suomessa käytetään alkoholia edelleen todella paljon, mutta maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan jäämme silti alle keskieurooppalaisen keskikulutuksen. 
Olisiko meillä siis varaa ryypätä hieman lisää? Mitä sanoo moraali?

Osuvia johtopäätöksiä voidaan tehdä. Kun keksitään tärkeämpää puuhaa, kuten ihmisen räjäyttäminen kappaleiksi juoksuhautoihin, niin silloin ryypätään vähemmän. En tosin tiedä onko sekään viinanjuontia moraalisempi vaihtoehto, koska postraumaattiset vaikutukset yhdessä poliittisen vihan kanssa takaa yhteiskunnallisen kostonkierteen moneksi sukupolveksi. Pitäisikö siis mennä rai rai kun kerran kaikilla on lupa?

On hyvä ymmärtää, että alkoholinkäytön määrällä ja moraalilla ei ole suoraa rappeuttavaa yhteyttä. Tiedämme sen, että kun ihminen juo, hänen arvostelukykynsä laskee. Moraali kuitenkin palaa arvostelukyvyn myötä entiselleen. Pitkään jatkuneessa alkoholinkäytössä yhä vähemmän, mutta palaa kuitenkin. Alkoholismissa ihmisen persoonallisuus muotoutuu ajanmittaa, ja siten myös moraali taipuu ja muuttaa muotoaan. Se on monelle vuosien tulosta ja siksi se ei juuri näy ennen kuin on liian myöhäistä, eli silloin, kun pakonomaisuus alkaa. Alkoholista johtuva moraalikato ei ole ihmisen heikkoutta vaan sairauden nimeltä alkoholismi aiheuttamaa persoonallisuusmuutosta. Henkilön pitää itse havaita se. Juova alkoholisti voi myös olla hyvinkin voimakas mitä tulee moraaliin, mutta se saattaa näyttäytyä vain esimerkiksi työnteossa tai ympäristölle todistelussa. Ehkä taiteessa. Kun muu elämänlaatu rapistuu, moraaliset todistelut vain kasvavat kompensoivasti. Ihmisestä tulee suorittava kone. Mikäli tämä ymmärretään, eikä luoteta sokeasti mielikuviin, alkoholismin aiheuttamat haitat saadaan yhteiskunnallisesti paljon pienemmiksi ja alkoholistit sekä kohtuukäyttäjät säästyvät turhilta moraalisaarnoilta. Kaikki voivat paremmin.

Lujan työmoraalin omaava alkoholisti kadottaa ennen pitkää työkykynsä ja siten kaiken moraalinsa, koska keho kuihtuu myrkyn mukana pois. Mikäli alkoholismin kemia ei rappeuttaisi, alkoholistista voisi hyvinkin tulla esimerkiksi vain työnsä orja, kaiken todistelija tai ihminen, joka ei ole läsnä juuri muualla kuin omissa ajatuksissaan. Alkoholismi vaikuttaa todella voimakkaasti persoonaan.

-Joonas

Löydät meidät www.mielifm.fi
instagram:polkuja_ihmiseen

Lähteet:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/12/21/aikamatka-arkeen-alkoholinkaytto
https://thl.fi/fi/-/suomalaisten-alkoholinkulutus-on-vahentynyt-mutta-edelleen-yli-puoli-miljoonaa-juo-yli-riskirajojen